Skip to content
KotiVilla / 040 733 1864 / info@kotivilla.fi

Piikkikammo eli neulapelko

Yleistä

Lääketieteessä voimakas pelko eli fobia luokitellaan määräkohteiseksi peloksi. Määräkohteisella pelolla tarkoitetaan huomattavaa ja itsepintaista pelkoa, joka kohdistuu tiettyyn kohteeseen tai tilanteeseen ja on näihin nähden liiallista tai epärealistista. Pelot voivat olla erilaisia ja kohdistua esimerkiksi eläimiin, ympäristöön (myrskyt, ukkonen, vesi, korkea paikka), veren näkemiseen, pistoksiin (injektioihin) tai tiettyihin tilanteisiin (suljetut paikat, hissit, sillat, julkiset liikennevälineet, lentäminen). Muita pelkoja ovat esimerkiksi lian aiheuttama bakteeripelko, avaran tilan aiheuttama kaatumispelko tai lapsilla ilmenevä voimakkaiden äänien tai outojen vaatteiden pelko.

Altistuminen pelkoa herättävälle kohteelle aiheuttaa lähes aina välittömän ahdistusreaktion, joka voi muistuttaa paniikkikohtausta. Erityisesti veren näkemisen pelosta tai neula- ja injektiopeloista kärsivät saattavat pyörtyä verenottotilanteissa. Pelkojen luonteesta riippuen tuloksena on usein pelkoa aiheuttavien kohteiden tai tilanteiden välttely, jokapäiväisen elämän kaventuminen tai tietyissä ammateissa työkyvyttömyys.

Lieväasteisina erilaiset pelot ovat hyvin yleisiä erityisesti lapsuudessa, mutta myös aikuisilla. Elämänsä aikana lähes puolet ihmisistä on kärsinyt jostain pelosta. Noin 10 % aikuisista kärsii jostakin pelosta siinä määrin, että se tavalla tai toisella haittaa heidän elämäänsä tai toimintakykyänsä. Suurella osalla voimakkaista peloista kärsivillä pelot ovat etenkin ilman hoitoa vuosia kestäviä tai jopa elinikäisiä. Suurimmalla osalla pelosta kärsivistä henkilöistä on useampia erillisiä pelkoja ja vain vähemmistöllä on vain yksi määräkohteinen pelko.

Traumaattiset kokemukset, väkivaltaiset tilanteet, onnettomuudet, läheisten kuolemat ja turvattomuus lisäävät erilaisten pelkojen kehittymistä. Vanhempien turha pelottelu erilaisista vaaroista saattaa lisätä lasten pelkoja.
Lapsuuden aikaiset pelot häviävät usein itsestään iän lisääntyessä. Jos lapsuuden aikana ilmenneet pelot eivät ole hävinneet aikuisikään tullessa, ne eivät aikuisiässäkään useinkaan häviä.

 

PIIKKIKAMMO ELI NEULAPELKO

Joka kymmenes suomalainen kärsii piikkikammosta. Neulapelko ei ole vain lasten juttu. Useimmiten pelko on kuitenkin peräisin lapsuudesta tai aikaisemmasta huonosta kokemuksesta. Neula- ja injektiopelot voivat joissakin tilanteissa olla jopa vaarallisia, koska ne voivat estää hakeutumisen vakavienkin sairauksien vuoksi hoitoon ja lääkäriin.

Useimmat pelkäävät piikistä johtuvaa kipua, mutta toisia kuvottaa ajatus, että neulalla joko viedään jotain kehosta pois tai kehoon laitetaan vierasta ainetta. Myös ympäristö, värit, tuoksu/haju, hoitajien vaatteet/puhetyyli voivat vaikuttaa pelon ilmaantumiseen. Oireet vaihtelevat sydämen tykytyksestä oksentamiseen ja pyörtymiseen.

Itsehoito

Pelkoja voidaan lievittää usein erilaisin harjoituksin, joissa peloista kärsivä totuttelee asteittain kohtamaan pelkoa aiheuttavan kohteen tai tilanteen, mutta sitä ennen täytyy ensin opetella rentoutumaan. Vasta sen jälkeen voi harjoitella pelon kohtaamista sekä mielikuvissa että harjoituksin.

Altistus

Altistusohjelma auttaa neulapeloista kärsivää etenkin silloin, kun injektiopelon taustalla on traumaattinen kokemus lapsuudessa tai aikaisemmassa elämässä. Altistusohjelmassa altistus tapahtuu asteittain. Tämä tapahtuu terapeutin avustuksella.

Asteittainen altistus:
⦁ Motivoiva haastattelu, jonka avulla selvitetään miksi henkilön tulisi kohdata verinäytteeseen liittyvä pelkonsa. Myös vastalauseet käydään läpi eli miksi henkilön ei kannattaisi lähteä altistamaan itseään ko. pelolle.
⦁ Kuvataan altistushoito asiakkaalle. Selvitetään myös, että ahdistus (pelko) aktivoituu altistuksen aikana.
⦁ Määritellään altistushierarkia, jossa asiakas määrittelee millaisin askelin hän on valmis kohtamaan ko. pelkonsa
⦁ Terapeutti (tai muu hoitohenkilö) auttaa asiakasta hierarkian laatimisessa. Ylimpänä hierarkiassa on, että asiakkaalta otetaan verinäyte
⦁ Verinäytteenottotilannetta voidaan mallintaa näyttämällä asiakkaalle injektioneula, ruisku, kiristysside yms. Apuna voidaan myös käyttää videoita verinäytteenotosta. Terapeutti voi seurata asiakkaan ahdistuneisuutta videon katsomisen aikana, erikseen laaditun lomakkeen avulla. Ahdistusta mitataan noin viiden minuutin välein. Tavoitteena mittaukselle on, että asiakas havainnoi ahdistuneisuuden laskevan altistuksen aikana huomattavasti.
⦁ Ahdistuksen laskua voidaan nopeuttaa mm. rentoutusmenetelmien ja maadoittamisen avulla.
⦁ Tärkeää on, että tilanne etenee asiakkaan ehdolla, rauhallisesti ja asiakkaan tunnetilaa validoiden.

 

Helpotusta LIEVÄÄN piikkikammoon voi saada osaavan hoitajan avulla tutussa ympäristössä, mutta eroon siitä voi päästä ainoastaan toistuvien onnistumisten avulla, ellei taustalla ole rakenteellinen tahdosta riippumaton alttius pyörtyä tilanteen aiheuttaman verenpaineen laskun vuoksi.

Jos asiakkaalle on aiemmin tullut pistämisestä huono olo, voidaan verikoe tai rokotus tehdä makuuasennossa omassa sängyssä tai sohvalla. On hyvin tärkeää kertoa huonoista kokemuksista hoitajalle, jotta hän pystyy paremmin auttamaan ja helpottamaan oloa. Tärkeintä on, että ihminen pystyisi rentoutumaan ja hengittämään normaalisti. Hoitajan on tärkeää osata kuunnella asiakasta, osata lukea asiakasta ja sopeuttaa toimintaansa, jotta asiakkaalle saadaan luotua turvallinen olo.

Jokaiseen pelkoon ja hoitotilanteeseen on suhtauduttava yksilöllisesti. Toisille riittää, että tilanne hoidetaan nopeasti ja huomaamattomasti, toiset puolestaan alkavat itkeä hysteerisesti ja vaativat rauhoittelua. Turvallinen ympäristö- koti, rentoutuminen, keskustelu, kuunteleminen, huumori, hellyys, tieto mitä tapahtuu, kannustus, demonstrointi, hengittäminen ovat keinoja lieventää pelkoa. Toisille taas riittää puudutusaineen laittaminen ennen toimenpidettä, mikäli pelon takana on pelko kivusta.

 

Hoito

Pelkojen kaventaessa jokapäiväistä elämää on viisasta kääntyä lähiviikkojen tai -kuukausien aikana psykiatrin tai psykologin puoleen, ainakin jos erilaiset itsehoitokeinot eivät tuota toivottua tulosta. Pelkoja ja niiden taustalla olevia paniikkikohtauksia voidaan tehokkaasti hoitaa sekä psykoterapioiden että psyykenlääkkeiden avulla. Psykoterapiassa keskeisenä osiona on oirevalistus sekä välttämiskäytöksen estäminen ja hoito. Ensisijaisena vaihtoehtoina ovat kognitiivinen psykoterapia tai pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia.
Lääkkeiden avulla kyetään tehokkaasti estämään kohtausten toistumista tai tilanteihin liittyvää ennakkopelkoa. Lääkkeinä käytetään ennen pelottavaksi koettua tilannetta tarvittaessa otettavia bentsodiatsepiineja, joiden säännöllistä käyttöä tulee välttää lopetusoireina ilmenevän lääkeriippuvuuden kehittymisen välttämiseksi.

 

Yhteenvetona

⦁ Ammattitaitoinen hoitaja kuuntelee, ymmärtää ja hoitaa homman lähes huomaamattasi, kunhan olet rentouunut.
⦁ Harjoittele rentoutumista ja tee mielikuvaharjoituksia miten toimenpide etenee.
⦁ Näytteenotto tutussa ympäristössä, omassa kodissa ja tutun hoitajan suorittamana lisää turvallisuuden tunnetta.

⦁ Kerro avoimesti hoitajalle tilanteestasi.
⦁ Kuuntele hoitajaa ja noudata valmistautumisohjeita sekä hengitysohjeita.
⦁ Jos on tarvetta, mene näytteenoton ajaksi makuuasentoon.
⦁ Mikäli kipu aiheuttaa pelon, voidaan käyttää puuduttavaa ainetta ennen näytteenottoa, joka vie kivun pois.
⦁ Älä jätä pelkosi takia sairautta hoitamatta tai ottamatta rokotetta, sillä se voi aiheuttaa vakaviakin seurauksia.

 

 

 

Tämä teksti on tehty yhdessä psykoterapapeutti Elise Sutisen kanssa.

Voit käydä tutustumassa Psykoterapeutin kotisivuihin www.psykoterapiakeskus.fi

 

Scroll To Top