Siirry sisältöön
KotiVilla / 040 733 1864 / info@kotivilla.fi

Mikä on aivoverenkiertohäiriö?

Aivoverenkiertohäiriöillä tarkoitetaan sairauksia, joissa aivojen verenkierto häiriintyy jollain aivojen alueella verihyytymän aiheuttaman suonitukoksen tai verenvuodon takia. Häiriintyneen alueen ympäröivä aivokudos kärsii tällöin hapenpuutteesta. Mikäli tila kestää muutamia tunteja pidempään, seurauksena on pysyvä vaurio aivoissa.

Suonitukoksesta johtuvaa sairautta kutsutaan aivoinfarktiksi. Mikäli verihyytymän aiheuttama suonitukos avautuu nopeasti aivoihin ei synny pysyvää vauriota ja oireet menevät ohi. Tällaista tilaa kutsutaan ohimeneväksi aivoverenkiertohäiriöksi eli TIA-kohtaukseksi (transient ischemic attack). Aivoverenvuodossa taas suoni repeää ja aiheuttaa vuodon ympäröivään aivokudokseen. Aivoinfarkteja, aivoverenvuotoja ja TIA-kohtauksia nimitetään yhteisnimellä aivoverenkiertohäiriö.

Aivoverenkiertohäiriö aiheuttaa aivojen toimintahäiriön, jonka seurauksena ilmenee esimerkiksi motorisia tai kielellisiä vaikeuksia. Aivojen toimintahäiriöitä voivat aiheuttaa myös aivovamma, aivokasvain tai aivotulehdus. Koska aivot säätelevät ihmisen toimintaa, aivoverenkiertohäiriön aiheuttama kudosvaurio vaikuttaa monin tavoin sairastaneen toimintakykyyn. Seuraukset ovat yksilölliset ja riippuvat vaurioalueen sijainnista ja laajuudesta. Aivoverenkiertohäiriö voi tuottaa pysyviä tai ohimeneviä kehon halvausoireita, tuntopuutoksia, häiriöitä kielellisissä toiminnoissa sekä muussa henkisessä suoriutumisessa.

Aivoverenkiertohäiriön oireita ovat äkillisesti alkanut:

  • suupielen roikkuminen
  • toisen käden ja/tai jalan voimattomuus tai tunnottomuus
  • puheen puuromaisuus tai sanojen löytämisen/ymmärtämisen vaikeus
  • näköhäiriöt, esimerkiksi kahtena näkeminen tai toispuoleinen sokeus
  • huimaus/tasapainohäiriö ja kävelyvaikeus.

Oireena voi olla yksi tai useampi näistä. Oireet ovat useimmiten kivuttomia. Aivoverenvuotoon voi myös liittyä äkillinen ja kova päänsärky. Vaikka oireet menisivätkin ohi, aivoverenkiertohäiriön syy pitää selvittää nopeasti ja aloittaa ehkäisevä hoito. Näin voidaan estää aivoverenkiertohäiriön uusiutuminen.

Verisuonen tukkeutuminen aiheuttaa kudokseen hapenpuutteen. Mitä kauemmin verenkierto on estynyt, sitä suuremmiksi vauriot kasvavat. Siksi jokainen minuutti on tärkeä aivoverenkiertohäiriöön sairastuneelle. Ohimenevä aivoinfarkti eli TIA on vaarallinen, sillä se on yleensä varoitussignaali. Ensimmäisen TIA:n saaneista 10–20 prosenttia saa aivoinfarktin 90 vuorokauden kuluessa kohtauksesta, ja jopa puolet infarkteista ilmaantuu kahden vuorokauden kuluessa TIA:sta.

RISKITEKIJÄT

​Aivoverenkiertohäiriöiden tärkeimmät riskitekijät ovat korkea verenpaine, vähäinen liikunta, keskivartalolihavuus, epäedulliset veren rasva-arvot, tupakointi, epäterveellinen ruokavalio, diabetes, sydänperäiset syyt, runsas alkoholin käyttö, psykososiaalinen stressi ja masennus. Sairastuminen on yleensä seurausta vuosikymmeniä kestäneestä riskitekijöiden yhteisvaikutuksesta. Joskus sairaskohtauksen laukaisee tulehdustauti, leikkaus, runsas alkoholin käyttö tai stressi.

Riskitekijät ovat kuitenkin yksilöllisiä ja joskus aivoverenkiertohäiriöön voi sairastua ilman perinteisiä riskitekijöitä. Näin on erityisesti nuorten kohdalla. Aivoverenkiertohäiriöt ovat tärkein estettävissä oleva pitkäaikaisen vammaisuuden syy. Tärkeimpään riskitekijöihin vaikuttamalla voitaisiin estää 90 % aivoverenkiertohäiriöistä.

 

SAIRASTUMISEN JÄLKEEN:

Aivoverenkiertohäiriö voi vaikuttaa sairastaneen toimintakykyyn monelle eri tavalla. Muutokset ja niiden vakavuus riippuvat siitä missä kohtaa aivoja AVH:n aiheuttama vaurio sijaitsee ja kuinka laaja se on. Puheeseen tai liikuntakykyyn vaikuttavat häiriöt ovat helposti ulkopuolisen havaittavissa, mutta esimerkiksi väsymysoireet tai keskittymisen ja toiminnanohjauksen vaikeudet eivät näy välttämättä ulospäin.

AVH- potilaista, joka toiselle jää pysyvä haitta, puolelle heistä vaikea-asteinen. Joka neljäs toipuu täysin oireettomaksi, yli puolet omatoimiseksi ja joka seitsemäs tarvitsee laitoshoitoa. Pysyvät vammat ja pitkäaikaiset oireet vaativat pitkäjänteistä kuntoutusta. Kaikkiin toimintakyvyn häiriöihin voi kuitenkin vaikuttaa kuntoutuksella. Kuntoutuksen tarve ja pituus vaihtelevat jokaisen sairastaneen kohdalla. Pitkäkestoista kuntoutushoitoa tarvitsee noin 40 prosenttia AVH:n sairastaneista.

AVH voi aiheuttaa esimerkiksi seuraavia toimintakyvyn muutoksia:

  • puheen ja kielen häiriöt, eli afasia ja dysartria
  • nielemisvaikeudet eli dysgagia
  • muut toimintakyvyn neuropsykologiset häiriöt
  • mielialan muutokset

 

Lähteet:

https://www.terveyskyla.fi/aivotalo

https://www.aivoliitto.fi/

https://thl.fi/fi/

 

Vieritä ylös